Kun toisen reaktio alkaa määrittää sitä, mitä itse uskallat sanoa

Ehkä huomaat helposti, mitä toinen tarvitsee, millä tuulella hän on ja miten tilanteen voisi pitää hyvänä. Mutta mitä tapahtuu omille tarpeillesi ja rajoillesi samalla?

Miellyttäminen ei aina näytä siltä, että asettaisi tietoisesti muut itsensä edelle. Se voi näkyä siinä, ettei uskalla sanoa vastaan, koska ei halua toisen suuttuvan. Siinä, että yrittää nopeasti korjata toisen huonon tuulen. Tai siinä, että sanoo kyllä ja huomaa vasta myöhemmin olevansa ärtynyt siitä, että suostui.

Joskus miellyttäminen on ollut tapa rakentaa turvaa

Jos on oppinut tarkkailemaan muiden mielialoja, siitä voi tulla hyvin automaattinen tapa. Kun toinen on tyytyväinen, ympäristö tuntuu ennakoitavammalta. Kun toinen suuttuu tai vetäytyy, oma olo voi muuttua nopeasti levottomaksi.

Silloin aikuisenakin voi huomata yrittävänsä selittää, sovitella, piristää tai pehmentää tilannetta. Ei välttämättä vain siksi, että haluaa toiselle hyvää, vaan myös siksi, että toisen huono olo tuntuu itsessä vaikealta kestää.

Toisen tunne ei automaattisesti kerro, että teit väärin

Toinen ihminen saa pettyä, suuttua tai ymmärtää sinut eri tavalla kuin toivoit. Se voi tuntua pahalta ilman, että se vielä kertoo, että rajasi oli väärä tai että olet huono ihminen.

Joskus hyödyllinen kysymys on: mitä tilanteessa oikeasti tapahtui ja mitä minä yritin tehdä? Sen rinnalla voi kuunnella toisen kokemusta ilman, että tekee hänen tunteestaan välittömästi tuomiota itsestään.

Mistä tiedän, missä oma rajani menee?

Jos on tottunut huomioimaan muita nopeasti, omat rajat eivät välttämättä tunnu selkeiltä. Raja voi tulla näkyviin vasta jälkikäteen.

Ehkä jokin keskustelu jää pyörimään mieleen. Heräät yöllä ajattelemaan sitä. Ärsyttää, että olet taas tilanteessa, johon et oikeastaan halunnut. Silloin voi pysähtyä kysymään: mitä tässä tapahtui minulle? Mitä olisin halunnut sanoa tai tehdä?

Kaikki jälkikäteen vaivaavat tilanteet eivät tarkoita, että rajasi olisi ylitetty. Mutta ne voivat olla vihjeitä siitä, että jotain itselle tärkeää jäi huomaamatta tai sanomatta.

Vanhan toimintamallin huomaaminen tuo tilanteeseen lisää vaihtoehtoja

Tarkoitus ei ole opetella sanomaan kaikkeen ei tai lakata välittämästä muiden tunteista. Kiinnostavampaa on huomata, milloin toimii automaattisesti ja milloin oikeasti valitsee.

Kun alkaa tunnistaa esimerkiksi tarpeen miellyttää, välttää toisen suuttumusta tai korjata hänen tunnetilaansa, tilanteeseen voi vähitellen tulla enemmän tilaa. Voin sanoa kyllä. Voin sanoa ei. Voin antaa toisen olla pettynyt. Voin huomata oman epämukavuuteni ilman, että minun täytyy heti tehdä sille jotain.

Uudenlainen toiminta ei välttämättä tunnu heti helpolta. Se on enemmän harjoittelua kuin yksittäinen oivallus. Seuraavan kerran samanlainen tilanne voi kuitenkin näyttää jo hieman erilaiselta.

Usein kysyttyä

Miksi minun on vaikea sanoa ei?

Jos on tottunut tarkkailemaan muiden tarpeita, mielialoja tai reaktioita, oma ei voi tuntua yllättävän vaikealta. Toisen pettymys, suuttumus tai ristiriidan mahdollisuus voi herättää syyllisyyttä ja epäilyä siitä, tekeekö itse jotain väärin.

Mistä tiedän, että rajani on ylitetty?

Oma raja ei aina tule näkyviin siinä hetkessä. Joskus vihjeenä on jälkikäteen jäävä ärsytys, väsymys tai tilanne, joka vie ajatuksissa paljon tilaa. Silloin voi olla hyödyllistä kysyä, mitä tilanteessa tapahtui minulle ja jäikö jotain sanomatta.

Miksi toisen huono tuuli tuntuu minun vastuultani?

Jos muiden tunnetilojen tarkkailu on ollut tärkeä tapa luoda turvaa, toisen ärtymys tai pettymys voi aikuisenakin käynnistää tarpeen selittää, sovitella tai piristää. Toisen tunne saa kuitenkin olla hänen, vaikka se herättäisi sinussa epämukavuutta.

Miksi alan epäillä itseäni, kun pidän puoliani?

Rajan pitäminen voi tuntua samaan aikaan helpottavalta ja epävarmalta. Jos toisen suuttumus on aiemmin tuntunut merkiltä siitä, että olet tehnyt jotain väärin, omaa toimintaa voi alkaa heti jälkikäteen kyseenalaistaa.

Voiko lyhytterapiassa tutkia miellyttämistä ja omia rajoja?

Lyhytterapiassa voidaan tarkastella konkreettisia tilanteita, joissa huomaat miellyttäväsi, joustavasi tai ohittavasi omat tarpeesi. Kun vanhan toimintamallin alkaa tunnistaa, tilanteeseen voi vähitellen tulla enemmän vaihtoehtoja toimia toisin.